Tänään tuli se päivä, että Rullanen päätti aloittaa Miehen toivoman Projektin.
Ullakontyhjennysprojektin.
Haikeaa ja hankalaa.
Keräilijäsielun pitäisi luopua kaikesta tästä. Eikä tässä vielä ole kuin ensimmäinen erä.
Siis vauvan/taaperon vaatteita, joita on kerääntynyt Rullasen ullakolle merkittäviä määriä. Ei kaikki omia, osa Rullasen Isosiskon ja Pikkusiskojen lasten.
Takana näkyvät peitot toki saavat jäädä, mutta vaatteista vain pieni osa saa jäädä.
Kaikki lähtevät pesun kautta.
Rullasen äiti ei aikanaan paljon säästellyt. Isoäiti teki rovion vanhoista vaatteista ja poltti ne tuhkaksi tuuleen. Rullanen ei pysty samaan.
Miten näistä voi luopua? Miten valita tärkeimmät tuleville lapsenlapsille?
Surutyötä näinkin iloisesta asiasta täytyy vähän tehdä.
