Auringonottoa ja shoppailua

 

 

                                       

 

 

Aamupalalla terassilla.

Tarkkasilmäinen katsoja huomaa kuinka varjossa tuo pöytäryhmä onkaan. Siinä sohvalla sitten lueskelin kirjaa ja kuinka ollakaan moskiitot, jotkut suurinpiirtein näkymättömät polttiaiset, tekivät hyökkäyksen jalkoihini. Tästä päivästä eteenpäin tärkein voiteeni ei ollut aurinkovoide vaan kutinaa ehkäisevä voide ja hyttysvoide!!

 

Kun Mies ja Pikkusisko saivat otettua aamuannoksensa aurinkoa, päätimme lähteä kaupunkiin. Päämääränämme oli Market Village. Kohtalaisen suuri kauppakeskus. Minä  ostin  ihanan viileän sorbetin. Sitä syödessäni istuskelin pikku baarissa ja seurailin ihmisten olemusta ja pukeutumista. Länsimaalaiset turistit olivat pukeutuneet helleasuihin ja heidät erotti myös punaisiksi palaneista olkapäistä. Paikalliset pukeutuvat farkkuihin ja T-paitoihin, jotkut jopa pukuihin. Ja hitto, heillä ei ollut hikikarpalon häivää. Eikä kukaan kulkenut vesipullo kädessä.

Hortoilimme tunnin verran kukin tahoillamme, kunnes muillekin tuli nälkä.Päädyimme syömään pieneen "hampurilaispaikkaan" kauppakeskuksen pihalla. Minusta vaikutti siltä, että se oli länsimaalaisten vanhojen miesten ja nuorten thaikkunaisten sivistynyt kohtauspaikka. Pikkusisko oli vielä tässä vaiheessa eri mieltä - minulla oli kuulemma likainen mielikuvitus, sinänsä sivuseikka. Ruoka ei ollut mitään kovin kummoista

                         

 

Nappasimme pihalta Tuk tukin ja hurautimme Cicadamarketiin, joka paljastui kirpputoriksi. Paikka oli minun mielestäni tosi kiva, varjostavia puita. Siellä oli ostelemisen lisäksi mutakin nähtävää; taidenäyttelyitä, lapsille askartelua yms. Mies löysi maailman rumimpia postikortteja, siispä jätimme ne ostamatta. Olivathan ne minunkin mielestäni persoonallisia, ei mitään valkoisia hiekkarantoja. Pikkusisko osteli korviksia ja sormuksia.

 

                                      

Päätimme lähteä kävellen keskustaan. Virhe! Hiki valui noronaan.

Ja voitte vain kuvitella, kuinka herätimme huomiota, lähinnä hilpeyttä. Hullut turistit kävelevät. Toki meillä oli huomiota herättävä punatukkainen Pikkusisko sortseissaan mukana! Onhan hän lähes 180 pitkä ja pelkkää säärtä! Sivuseikka, sanoisi Pikkusisko.             

                                                        

Kävelimme kunnioitettavan matkan, ihan vain siksi ettemme saaneet yhtään taksia tai Tuk tukia kiinni. Ohitimme työmaan, joka lähes pysähtyi kulkiessame ohi. Komean buddhalaisen temppelin munkkeineen. Viimein tuli yksinäinen taksi, joka kurvasi eteemme, huh huh. Päätimme  mennä keskustaan syömään ja menimmekin. Ensin Pikkusisko halusi pelata biljardia.

Sitten etsimme tovin ruokapaikkaa ja nälkäisinä otimme melkein ensimmäisen vastaantulevan. Ruoka oli ihan kohtalaista, mutta paikan nimi ei jäänyt kenellekään mieleen. Minä söin ensimmäisen monista seafoodista aterioistani. 

Otimme lennosta Tuk tukin ja menimme kaupan kautta kotiin. Villa Marketin nuoret miehet pakkasivat tavarat pusseihin.