Sä naulasit mun kielen pöytään kii,
Hymyillen sen teit ja veit
Pois kaikkein rakkaimman, tuhosit maailman.
Sun hajuvetes tuoksuun mun Tequilan sekoitan.
Ei ole lupaa, ei oikeuttakaan
Juottaa maljaa näin katkeraa.
Hei, baarimikko, voitko ojentaa
Jotain punaista ja makeaa?
Päivällä sä otat aurinkoo,
Iltaisin vain kaunis oot.
Kun kaduilla taistellaan, kuollaan, rakastellaan,
Sä nouset sinne, mistä ainoastaan katsellaan.
Ei ole lupaa, ei oikeuttakaan
Juottaa maljaa näin katkeraa.
Hei, baarimikko, voitko ojentaa
Jotain punaista ja makeaa?
Taas kolme apinaa kuolaa ja tuijottaa,
Kun laulat huulin kostein synkkää, mustaa oopperaa.
Ei ole lupaa, ei oikeuttakaan
Juottaa maljaa näin katkeraa.
Hei, baarimikko, voitko ojentaa
Jotain punaista ja makeaa?
(Popeda: Punaista ja makeaa)
Helmikuussa 2010
näin valmistui myös kymmenes vanhojentanssipuku. Naapurin tyttärellä oli ajatus sinisestä puvusta... en painostanut, mutta kun lähdimme Eurokankaasta luottaen Virpin ammattitaitoon, kangas oli mustaa ja punaista, punaista ja makeaa..
Kolme viidestä minun aikaansaannoksiani, olenko ylpeä? Olen!
Tässä puvussa käytin taas kerran tätä kaavaa:
