Aamulla Rullanen huomasi ilokseen, että kaikki nuoret bilettäjät olivat osanneet tulla kotiin, samalla autolla.

Pikkuhiljaa väki alkoi heräilemään. Isoveli ja Pitkät Pojat olivat eilen arponeet viimeisen lomapäivänsä ohjelmaa.

Pitkät Pojat päättivät lautailla ja Isoveli vuokrata moottorikelkan.

Isoveli kertoi myöhemmin puhelimessa ajaneensa moottorikelkalla kahdesti Ylläksen huipulle ja takaisin. Lisäksi hän oli ajanut tuntemattomalle Tunturille ja osannut sieltä poiskin. Ja ilokseen oli löytänyt makkaranpaistolaavun, joka sijaitsi parkkipaikan vieressä. Emme löytäneet sitä ainakaan edellisellä Tunturireissulla vuosi sitten.

Isoveljelle ja Pitkille Pojille jäi melkoinen määrä ruokaa jääkaappiin syötäväksi Tunturiretken jälkeen, mutta he lupasivat uhrautua. Niinpä he lähtivät, meidän vielä pakatessa autoa.

Vielä lähtöitkut ja heipat Isoisälle. Mies oli nukkunut huonosti, vanha polvivamma Thaimaassa tullut, oli vaivannut koko yön, siispä Rullanen sai ajaa. Ja Rullanenhan ajoi, vaikka inhoaa jäisillä teillä ajamista yli kaiken.

Tulomatkalla Rullanen oli bongannut parikin kuvauskohdetta ja nyt Tyttökaveri sai tehtäväkseen kuvaamisen.

Rulllanen hiljensi vauhtia ja saatiin kuva Rullasen ihkaensimmäisestä koulusta.

Kun Rullanen oli kuusivuotias, hän päätti mennä kouluun ja menikin. Mutta muutaman viikon päästä koululle oli tulossa lääkärintarkastus ja Opettaja sanoi, että Rullasen täytyy nyt kyllä jäädä pois, koska on niin pienikasvuinen, ettei Lääkäri anna jatkaa. Rullanen ehdotteli, että olisi poissa lääkärintarkastuspäivän ja palaisi sitten takaisin. Selittely ei auttanut. Opettaja pysyi tiukkana.

Koulumuistojen jälkeen matka jatkui jäistä tietä pitkin. Viimein päästiin päätielle ja huristeltiin kuivalla asvaltilla. Vauhdin hurmaa.

Rullanen päätti pysähtyä Pörröporossa, että voitaisiin ottaa tullessa nähdyistä hienoista lumiveistoksista kuvia.

       

Taide oli hieman sulanutta, mutta itse kahvila oli pysähtymisen arvoinen paikka. Sisällä tuoksui vastaleivottu ohrarieska ja kahvi. Myynnissä oli kaikenlaista tavaraa, tarpeetonta ja tarpeellista, poroa ja perunaa, puikulaa. Mies osti vastapaistettua ohrarieskaa, porometwurstia ja porolenkkiä. Puikkoja emme ostaneet, saimme Isoisältä säkillisen mukaan.

Toinen perinteinen pysähdyspaikkamme Pohjoisen reissulla on Rullasen Tädin kotona. Yllättäen Rullasen Isosiskon kissatkin olivat siellä kylässä.

Rullasen Isosisko ja Miesystävä olivat Ulkomailla maitoa ostamassa, mutta ehtivät tulla ennenkuin me lähdimme.

Rullasen Tädillä on kaunis koti. Suoraan sisustuslehdestä, vai kuinka?

       

     

               

Ja tässä hän on, Sisustussuunnittelija.

 

Mutta meidän oli jatkettava matkaa. Rullasen Isosisko ja Miesystävä menevät huomenna Isosisän luo ja me lähdemme tästä kipin kapin kotia kohti. Miehen polvi koki ihmeparantumisen Buranan voimalla. Mies halusi ajaa ja ajoikin polvi suorana ja putki punaisena.

Pysähdyimme kerran Pulkkilassa tankkaamassa auton ja itsemme.Sää oli siihen saakka hyvä. Sitten aurinko meni pilveen ja pilvistely alkoi. Välillä satoi lunta kuin keskitalvella.

 

Isosiskon ja Vävyn luona aurinko paistoi ja pysähdyimme kahvilla. Mies halusi kirjoittaa Vävyn kipsiin nimikirjoituksensa, mutta kynä ei toiminut. Vävyn pääsiäiskarma teki lauanataina tekojaan: Vävy kaatui ja pohjeluu murtui ja kipsattiin.

Meidän loppumatka kotiin sujui kommelluksitta.

Tyttökaverin isä oli jättänyt hänelle auton meidän kotipihalle ja Tyttökaveri huristeli sillä kotiinsa.

Mies, Rullanen ja Pikkusisko kantoivat matkatavarat sisälle. Mies lämmitti vähän leivinuunia ja käytiin nukkumaan.

Huh, huomenna Rullanen töihin ja Mies keikalle Savonlinnaan.

Mutta olipa mukava pääsiäinen.