Sä oot viilee
sä hymyilet
niinkuin nainen taulussa
Jumalatar Julman Rakkauden
Viekoitellen
sä kävelet
katson sua kuin transsissa
kevyin askelin viet sydämen
Maailman suurin Mysteeri
mut kiedot sormes ympäri
hukkua jos hiuksiis saan
vuokses teen mä mitä vaan
Pyydä tähdet taivaalta
ja toivees toteutan
tänä yönä
sieluni mä vaihtaa voisin yhteen
suudelmaan
Minut noidut
sun tuoksus on
jotain vanhaa taikuutta
silmäs Valtamerta syvemmät
Kun sä tanssit
sun liikkeesi
ne paljon antaa odottaa
ne kertoo öistä ihmeellisistä
Kuiskatulla sanalla
sä voit siirtää vuoria
seppeleenä kulmillas
kannat koko Maailmaa (Junkmail: Viilee)
Helmikuussa 2009
Kreikkalainen Jumalatar laskeutui maan pinnalle. Mekko ommeltiin vanhasta valkoisesta lakanasta ja kullanvärisestä somistuskankaasta oli jäänyt jäljelle juuri vyön verran. Neito itse hankki peruukin ja ruukun, missä kantaa jumalaiset karkkinsa. Laakerinlehtiseppele punottiin terassin koristeena olleesta murattiköynnöksestä.
