Tyttökaverin isä toi Tyttökaverin sovittuna aikana Rullasen kotipihaan. Matkaan päästiin siis lähtemään ihan niin kuin suunniteltiinkin.
Peräkontti täynnä tavaraa ajeltiin Isosiskon ja Vävyn luokse. Pikkusisko odotteli siellä kovassa vatsakivussa Koiran kanssa. Kipu lieveni huomattavasti Tyttökaverin tullessa. Koira olisi tahtonut mukaan, mutta emme ottaneet.
Menomatka sujui mukavasti. Mies halusikin ajaa koko matkan itse ja Rullanen luki matkakirjaansa, ei pokkaria, yli puolen välin. Takapenkin ystävykset pulisivat lähes koko matkan.
Pysähdyimme kahdesti: Pihtiputaalla, mistä Mies osti toppatakin ja Torniossa, missä Mies pesi tuulilasin, ei rekisterikilpeä.
Ohitimme Ruotsin rajan joka paikassa pysähtymättä, Matarengissä ehdimme ottaa pikakuvan, silta häämöttää talon takana. Ja Ruotsi.
Ohitimme Napapiirin pysähtymättä.
Puoli yhdeksän jälkeen käännyimme pois päätieltä ja puolen tunnin ajon jälkeen olimme perillä.
Pappalan postilaatikko, perillä!
Isoveli Kavereineen oli jo tullut Tunturista.
Kaverit olivatkin Pitkiä Poikia, jopa pitkä Isovelikin näytti heidän rinnallaan pikkupojalta.
