Silmies loisteen kun ens' kerran näin
Minä nuoruutes, kauneutes lumoihin jäin
Ja juhannusvalssihin sinut kun hain
Niin hiuksiltas valkoisen ruusun sain
Ruusu tuo kuihtui ja pois kukan heitin
Juhannustyttöä unhoita en
Tieni taas jälleen sun luoksesi veikin
Silmies loistetta kaipailen
Suvessa suurin on juhannusjuhla
Elämä meillä myös parhaimmillaan
Aurinko lämpöä, valoa tuhlaa
Valkeat ruusut ne tuoksuaa
Morsiuskimpuksi kukkia hain
Kun tyttösen kauneimman omaksein sain
Ja juhannusvalssihin sinut taas vien
On alku tää yhteisen elämäntien
Valkoinen huntusi, valkoiset ruusut
Päivämme kirkas ja pilvetön on
Minulle, minulle yksin vain kuulut
Häävalssin hurma on haihtumaton
Muistathan tyttöni arkiset päivät
Ruusujen tuoksu vie kauaksi pois
Jäljelle rakkaus, kiintymys jäävät.
Niinhän oi, valkea ruusuni mun (Eero Aven: Valkea ruusu)
Helmikuussa 2008
oli miehen siskontytön vuoro hurmata Mikkelin yhteiskoulun sali. Tälläkin nuorella neidolla oli tarkkaan selvillä minkävärisen puvun hän halusi. Kävimme yksissä tuumin jututtamaan Eurokankaan Virpiä, joka löysi heti meitä miellyttävät kankaat. Mamma betalade. ;D
Tässä puvussa käytin tällaista kaavaa:
