On vuoristossa jossakin aarre kultineen
Sen taru kertoo apassein sinne kätkeneen
Intiaanit hiipii
vartijoina käy
sotahuuto kiirii
vaikkei ketään näy
Viiuviiuvihhih...
Vaan erään kullankaivajan valtas huuma tuo
Nyt miten saada hallintaan kultaharkot nuo
Merkkisavut nousi
viestin kuljettain
punanahat sousi
kohta aarrettain
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Ei saanut valkoihoinen koskaan kultiaan
Sen heimo punasulkainen esti taidollaan
Tomahawkit välkkyi nuolet apassein
Rosvot tuosta säikkyi pakoon pinkaisten
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
(Heikki Juhani: Intiaanin sotahuuto)
Isoveli, josta on juuri tullut isoveli, onnittelee äidin pikkusiskoa äidin ompelemassa kokopuvussa. Puku on ommeltu Melkan kesähousukankaasta, joka on valmiiksi hieman "ryppyinen". Äidin pikkusiskon lakkiaiseleganssi on pikkusiskon omaa käsialaa, äiti vähän auttoi rypytyksissä.
Isoveljen puku kasvoi pojan kasvaessa, toisessa kuvassa isoveljen juhla-asu isoäidin syntymäpäivillä pari vuotta myöhemmin.
Äiti ompeli myös isoveljelle sortseja, t-paitoja, verkkareita, juhlavaatteista tässä kaksi paitaa. Mustan paidan komea Simpson-kuviointi miellytti isoveljeä pitkään. Sarjakuvakankaasta tehtyä paita isoveli piti myöskin juhlissa.
