Norsukyytiä ja Kelluvat markkinat

Huippupäivä tiedossa, tänään lähdemme Safarille Mr Peen kanssa.

Ensin Mies vei pyykkimme paikalliseen pesulaan. Minä otin varulta valokuvan, että huomenna illalla muistaisimme mistä hakea ne pois.

Matkalla ohitimme mainion Poukan Ville -kaupan. Tai siis puutarhan.

Perillä ollaan. Jäimme miettimään haluammeko me nähdä kaikki norsu-, käärme- ja alligaattori-showt ja tulimme siihen tulokseen, että pelkkä norsukyyti riittää.

 

Siispä Mies soitti Hietalan Tonille, hänen thaimaalainen vaimonsa sattui vastaamaan ja järjesti meille Specialpricen: pelkkä ratsastus 1000baht/henkilö (normihinta 1500baht).

Näiden neuvottelujen aikana minä ja Pikkusisko tutustuttiin komeaan papukaijaan, jota kiusasi apina. Joko tämä on se unelmien apinavauva?

Se oli ihan mahdoton "marakatti". Kahvilan myyjäytytöt yrittivät pyydystää sitä kiinni, koska se oli jo rikkonut jonkun asiakkaan aurinkolasit. Se keikkui ympäriinsä ja nauraa räkätti, mutta viimein nopea thaityttö sai pyydystettyä sen.

Tyttö laittoi sen pitkään naruun toiselle puolelle ravintolaa. Yllättävän suopeasti apina lähti tytön mukaan, ei purrut, mutta yritti välillä nipistellä. Oli sen verran kaunis tyttö, että moni muukin uros olisi kai mielellään nipistellyt, sivuseikka silti.

No niin ja sitten vaan Rullanen norsun kyytiin! Apua, minulla on korkean paikan kammo ja tajusin vasta siellä lavitsalla norsua odottaessani, kuinka korkealla joudun olemaan. Voihan pieru, tuskin uskallan!

Mutta pakko oli ja minun piti mennä ensin, Pikkusiskoa pelotti ehkä vielä enemmän kuin minua! En uskaltanut alkumatkasta edes suoristaa itseäni. Pikkusisko pyysi, etten nojaisi häneen ja kun siirryin, hän vuorostaan puristi minua koko ajan jalasta.

Mutta kyyti oli upeaa ja mahtavaa, kun siihen tottui ja uskalsi vähän rentoutua.

 

Meidän norsu oli nuori "parikymppinen", joka jaksoi hyvin reippaasti kulkea. Mies sai puolet vanhemman "löntystelijän", joka näytti hieman mammutilta. Nuoret miehet, jotka ajoivat norsuja, olivat suurinpiirtein parikymppisiä perheenisiä. Hauskoja kavereita.

Reissu kesti tunnin. Kyyti oli keinahtelevaa.

Miehellä oli kuulemma ollut ihan kunnon turvavyö! Meidän penkissä oli aivan mitätön turvavyö, ruostuneine lukkoineen, joka ei edes pysynyt kunnolla kiinni. No ehkä se selittää valkoiset rystysemme!

Kun tunti oli ohi, olisimme olleet valmiita uusintakierrokselle. Mahtava elämys, suosittelen ehdottomasti.

Norsukyydin hintaan kuuluivat vielä virkistävät juomat, joita siemailtiin alakerran kahviossa.

Istuimme mahdollisimman lähelle alussa riehunutta apinavauvaa, joka nyt oli jo kummasti rauhoittunut. Ja silloin se tapahtui! Pikkusisko pääsi lulluttamaan varmaan Maailman Suloisinta, Kilteintä, apinavauvaa.

Tästäpä matka jatkui Kelluville markkinoille. Toni kertoi, että HuaHinin kelluvat markkinat on tehty tekojärvelle. Sinnepä siis - ostelemaan.

 

                

 

Täällä sai (maksua vastaan tottakai!) syöttää tuttipullolla pieniä vuohia ja heitellä kalanruokaa muhkeille karpeille, mehän emme moista karppausta harrastaneet.

Mutta marketia kierrellessäni ihmettelin, että mitä marjaa täällä myydään pussitolkulla, ja sehän olikin kalojen evästä.

           

 

Norsuja löytyi myös: isot tanssivat Baby elephant walkia ja pieni kerjäsi rapsutuksia

                          (http://www.youtube.com/watch?v=tgOQIo42oc0)

 

 

Uskollinen Mr Pee oli odotellut meitä koko ajan parkkipaikalla. Ottanut varmaan päivätorkut.  

Niin mekin teimme päästyämme kotiin.

 

Torkkujen jälkeen oli aika lähteä syömään lähiravintola "Mustalaisleiriin"

           

 

Lähituntuma ei ollutkaan mitenkään mustalaisleirimäinen. Siisti ja halpa ruokala: Prawn tempura oli oikein hyvää. Taisin syödä katkarapujen pyrstötkin - niinhän paistetuille muikuillekin tehdään, syödään pyrstöineen kaikkineen.

 

 

Voi, miten mukava päivä meillä olikaan tänään!