Välipäivä: eli pelkkää auringottoa ja nautiskelua lomasta

Päätimme pitää välipäivän soppailusta ja "rantaelämästä" ja viettää päivän kotosalla. Tietenkin juuri tänään sattui olemaan altaanpuhdistuspäivä!

Meillähän siis kävi henkilö, joka puhdisti altaan joka toinen päivä (oikeasti kyllä harvemmin), puutarhuri, joka kävi kastelemassa ja hoitamassa kasvit, roskis tyhjennettiin joka päivä (tääkin oli eri henkilö) ja alueella kierteli juoma-auto, josta saattoi ostaa kaikenlaista juomista. Isot vesipullot sai häneltä kätevästi, ei tarvinnut kannella kauempaa, maksoi kyllä vähän enemmän kuin kaupassa.

Me siis Pikkusiskon kanssa jäätiin kotiin, kun Mies lähti matkoilleen - tietenkin juuri kaikkein kuumimpaan aikaan eli keskipäivällä. Otimme hänestä valokuvan ennen lähtöä, jos joudumme etsintäkuuluttamaan.

Ensin mies lähti alaspäin, kohti kaupunkia. Tavoitteenaan baari, jonka olimme nähneet Tuk tukin kyydissä: VeeraWan. Matkan varrella oli myös ruokapaikka, jonka ristimme Mustalaisleiriksi, tarkoituksenamme on käydä myös siellä vielä syömässä.

Meille kaikille jäi koko matkan aikana arvoitukseksi mitä tuon betonisen muurin sisäpuolella on, vaikka kävelimme/ajoimme joka päivä siitä ohitse.  Mutta ylhäällä vuorella oleva temppeli oli kyllä käytössä, äänistä päätellen. Ihmeteltiin vain kuinka rakennustarvikkeet on saatu aikanaan kuljetettua sinne!

Toki Mies joutui pysähtymään muutaman kerran kadun varrella olevissa muissakin baareissa, kuvia ei ole todisteena, mutta baarinpitäjien moikkailut ohi mennessämme vakuuttivat meidätkin.

Tässä määränpää Veerawan.

 

Jonkun ajan kuluttua Mies tuli takaisin, ui uima-altaassa, virkistyi ja päätti jatkaa matkaa ylöspäin. Asuntomme on ikäänkuin pienen, mutta jyrkän vuoren juurella. Ao. vuori on varmaan yksi alueen jyrkimmistä, monet urheilijat kuulemmat käyvät siellä ottamssa ylämäkitreeniä. Mies ei juossut - sivuseikka!

 

Täälläkin kuulemma kuhisi samoja apinoita, Mies ei mennyt lähemmäksi. Eikä meitäkään kiinnostanut lähteä kömpimään kyseiseen paikkaan - ei edes Pikkusiskoa, joka rakastaa apinavauvoja!

Miestä ei tarvinnut tälläkään kertaa etsintäkuuluttaa, hän palasi takaisin hikisenä ja kuumissaan. Suunnittelee vuokraavansa skootterin, jolla voisi ajella täällä lähiössä.

Illalla otimme taas Tuk tukin ja lähdimme ulos syömään. Pikkusisko oikein laittautui, voitte vain kuvitella kuinka paljon hän herätti huomiota!

Taas menimme liian nälkäisinä ja kun huomasimme pizza-kyltin suunnistimme sinne. Ja hep! Italialaiseen pizzaravintolaan, olisimme voineet valita toisinkin.

(http://www.thailand-huahin.com/huahin-restaurants/la-grappa-restaurant-huahin.htm)

LaGrappa oli kalleimmasta päästä ravintoloita, joissa täällä kävimme. Pelkät pizzat ja oluet 1600 bahtia! Alkuruuaksi tuotiin leipätikkuja ja todella hyvää ohuenohutta leipälastua.Pikkusiskon silmänilona olivat söpöt pitsanpaistajapojat takanamme.

Tilasimme siis Havaijipitsan Pikkusiskolle ja minulle ja Miehelle samanlaiset "tulisella makkaralla" pitsat - tuli oli niistä jo sammunut.

  

Jatkossa vertailimme kaikkien mahdollisten ruokapaikkojen hintoja nimenomaan tähän ravintolaan.

Jotakin siis opimme!

Tämä päivä oli tässä!

Huomenna norsuvauvoja taputtelemaan!