Oransseja vai mustia raitoja?

Taksi odotti portilla tasan 7.30. Hyppäsimme kyytiin ja matka kohti Kanchanaburia alkoi.

Puolivälissä matkaa pidimme pienen pissatauon ja huomasimme yllättäen meillä olleen mukana kaksi Pikkusiskoa, kaksosetko?

 

 

Aamukahvit mukaan ja menoksi. 

 

Aloimme lähestyä määränpäätä, kun Kuljettaja sai puhelun. Tiikeritemppeli aukeaakin vasta klo 1330 ja me olisimme tällä vauhdilla perillä jo klo 1200!

Neuvottelupuhelu Tonille; Toni puhui Penan kanssa ja Tonin Vaimo Kuljettajan kanssa. Neuvottelun lopputulema oli, että mennään sittenkin paikallisille Floating marketeille, olimme ihan lähellä.

Ei muuta kuin u-käännös ja kohta oltiin paikan päällä.

 

Tuskin ehdimme autosta kunnolla ulos, kun tehokkaampaakin tehokas Sisäänheittäjäneiti toi hinnaston ja lähes juoksutti meidät lähtöpaikalle. 3000 bahtia mokomasta, ei käy, olimmehan jo nähneet yhdet kelluvat markkinat!

 

Kuljettaja puuttui asiaan ja neuvotteli hintaa alemmas: 2000 bahtia, siihen suostuttiin ja lähdettiin veneille.

 

 

Saimme veneemme kuljettajaksi Herra numero 28, Mr Shangin. Hyvä kuski tämäkin. Pikkusisko sai istua etupenkille. Rullanen ja Mies taakse.

 

 

Aluksi vaikutti siltä, että tämä on vain pikkuinen jokiristeily moottorikäyttöisellä pitkähäntäveneellä.

Kulman takaa paljastui toinen maailma! Vaatteita, ruokaa, mausteita, hedelmiä, käärmeitä - ties vaikka täältä löytyisi niitä paistettuja heinäsirkkojakin! Ei löytynyt!

Rullanen kyllä osti pussillisen sahramia, ei muuta. Sekin on todennäköisesti kurkumaa, koska oli niin halpaa.

 

        

 

                   

                

Rullanen halusi ostaa kookospähkinädrinkin ja osti.

 

Eipä olisi kannattanut ostaa sitäkään, Miehen ilmeestä päätellen.

 

Kiitos mieleenpainuvasta matkasta Mr Shang, suosittelemme.

Seuraava pysäkki

Wat Pa Luangta Bua Yannasampanno Forest Monastry

Tiger Temple

Kuljettaja oli valistanut meitä jo aamulla kuinka meidän pitää pukeutua. Siksipä Rullasella oli varapusero, jossa oli hihat. Pikkusisko vaihtoi pikkuruiset sortsinsa vähän pidempiin haaremihousuihin ja topin päälle solmittavan puolihihaisen paitapuseron. Miehen vaatteet olivat ok.

Ostettuamme liput ja vaihdettuamme vaatteet, olimme valmiita  kierrokselle. Vastassamme oli ensin jotakin Muuuta kuin tiikereitä, pari thaimaalaista muuta, puhvelia.

Ohitettuamme varovasti nämä ja toistakymmentä heidän kaltaistaan, pääsimme ihmisjoukon hännille. Edessä kulki "johnnyenglish" (=oranssikaapuinen munkki) ja TIIKERI!

Pian selvisi, että kaikki pääsivät vuorollaan taluttamaan tiikeriä, kunhan vain menivät eteen. Avustajat ottivat kuvia. Siispä Pikkusisko pinkaisi etualalle ja hänethän huomattiin, eikä ihme!

Tiikerintalutus sujui Pikkusiskolta kuin vanhalta tekijältä, olihan hän harjoitellut vuosia erikokoisilla koirilla.

Näin pääsimme paahteiseen ja kuumaan kallioiden ympäröimään kanjoniin. Edessämme makoili tiikereitä ketjuilla kytkettynä ja keltapaitaisia avustajia, jotka ruiskuttelivat vesipulloilla vettä tiikereiden päälle.

Tiikerit näyttivät lempeiltä, täytetyiltä, leikkieläimiltä.

 

 

 

Sujuvasanainen komea jenkki piti puhetta tiikereiden puolesta. kaikki muu oli ilmaista, paitsi jos halusi ottaa useamman hengen porukkakuvan, jossa joku pitelee tiikerin päätä sylissään.

Se maksaisi 1000 bahtia ja ehkä käden. Vitsi, vitsi.

Päätimme, että meille riittäisivät ilmaiset kuvat ja kävimme jonoon kukin vuorollaan. Nuoret miehet kuljettivat kuvattavat tiikeriltä toisen luo käsi kädessä, hatut, aurinkolasit yms irtonainen piti jättää katokseen.

Tässä Pikkusisko Rohkea

Rullanen

Ja Mies, kaikilla kaikki jäsenet tallessa!

Jätimme tiikerikanjonin  ja jatkoimme matkaa. Löysimme betoniaidalla eristetyn alueen, johon olisi päässyt leikkimään tiikereiden kanssa. Tyydyimme valokuviin, emme ottaneet lähikontaktia.

 

 

Rappusilla Pikkusisko pääsi silittelemään tiikerivauvaa, joka oli olevinaan Suuri ja Mahtava Tiikeri.

Karjaisut kuulostivat pikkukissan naukaisulta.

Vähän myöhemmin "johnnyenglish" nosti tiikerivauvan pöydälle ja syötti sitä tuttipullolla.

Pikkusiskokin halusi kokeilla tiikerinsyöttämistä, mutta pikku masu oli jo pullollaan maitoa, ei jaksanut enää.

     

 

Jatkoimme matkaa eteenpäin. Matkalla näimme puhvelien lisäksi joitain pieniä kauriita, jotka tulivat kyselemään ruokaa, Mies tarjosi vettä.

   

Mietiskelijä "johnnyenglish" halusi kuvaan suomalaisen punapään kanssa.

 

Poismenomatkalla näimme kyllä karhujakin, emme halunneet kuvata niitä ankeissa häkeissä.

Väistelimme taas puhveleita ja pujahdimme portista pois.

                                    

             

Paljon olemme jo nähneet ja päiväkin alkaa kallistua iltaan. Nyt kiireesti Kwai-joelle ja syömään.

Onneksi matkaa ei ollut paljon ja ravintola löytyi helposti sillan kupeesta.

         

Kiukkuisella Pikkusiskolla oli jo KOVA nälkä. Ruoka oli jälleen kerran hyvää!

Hyvä ruoka, parempi mieli.

    

 

Pienen soppailutuokion jälkeen, lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Maisemat vaihtuivat toisiin, kun Kuljettaja vei meidät takaisin toista reittiä. Hän ajeli pieniä pikkuteitä pitkin.

Saavuttuamme isommalle tielle, piti käydä vielä tankkaamassa. Aika erikoinen tapa tankata, vai mitä?

Tämä taisikin olla kaasukäyttöinen Toyota!

  

 

Olipa taas mahtava päivä, kiitos Kuljettajalle ja hyvää yötä!