Rantaelämää ja kotoilua

Päätimme levätä eilisen kokopäiväretken jälkeen rannalla. Emme käyneet Apinatemppelillä, vaan menimme suoraan rantaan.

Poika tuli hakemaan meitä.

Valitsimme nyt toisen peti-varjo -yrittäjän. Hinnat ja palvelut kutakuinkin samat. Tapasimme myös Komean Hevosentaluttajan ystävineen.

      

 

Kaupustelijoita riitti, jatkoimme sen verran ostelua, että ostimme bikineitä. Pikkusisko kahdet, violetit ja neonoranssit. Rullanen vain yhdet. Mies ei ostanut mitään.

Olimme taas kuin ensikertalaisia rannalla ja nähtyämme hiekalla meduusan, pöljät kosketimme sitä. Ainakin mies tunnusti tehneensä niin, onneksi vain vähäistä kirvelyä.

Lepäilimme, otimme aurinkoa, Rullanen luki kirjaa, Pikkusisko ja Mies suunnittelivat vesiskootterin vuokrausta - eivät vuokranneet.

Olimme salakuljettaneet myöskin oman Koiran tälle rannalle.

Kun nälkä yllätti, tilasimme pientä syötävää. Kuvia ei otettu todisteeksi, mutta muistaakseni ruoka oli jopa parempaa kuin viereisessä.Näin saimme päivän kulumaan kivasti.

Tässä tulos.

 

Otimme laskun ja tilasimme Tuk tukin, jota odotellessamme löysimme rannan ilmoitustaululta uutta ajateltavaa.

Tässäkö eläkepäivien koti - Miehelle, ei ehkä Rullaselle kuitenkaan.

Vielä viimeinen katse rantaan ja kotia kohti.

Kotona  suihkun ja siistiytymisen jälkeen ajattelimme pyörähtää tiistaisin järjestettävillä Paemai markkinoilla ja sen jälkeen hakemaan Vaatturilta vaatteet.

Mr Peen poika tuli hakemaan meidät, vei ja jätti markkinoille. Ei. Nämä olivat väärät markkinat, emme halunneetkaan jäädä tänne, vaikka Mies löysi hauskoja juttukavereita - ruotsalaisia!

Tilasimme Mr Peen, joka saapui vaihteeksi itse, mistä olimme kaikki neljä yhtä iloisia: Nice to see vanha tuttu!

Jatkoimme siis Hilton hotellille, haimme valmiiksi ommellut vaatteet Jasmine  Taylorilta ja Rullanen osti lisäksi silkkiä 5m. Hyvä palvelu, suosittelemme lämpimästi.

Sillä aikaa Pikkusisko jututti Mr Peetä ja Komeaa Rastatukkatuktukkuljettajaa Hilton hotellin parkkipaikalla.

Kuvittelimme sen jälkeen menevämme Grand night markkinoille - emme menneet, ne olivatkin tiistaisin kiinni. 

Sitten ei muuta kuin äkkiä kotiin ja Wanille syömään.

Mies ja Pikkusisko tilasivat kalaa keitetyillä perunoilla - oli lähes parasta, mitä tällä reissulla olivat syöneet, kuulemma.

Ravintolan Rouva kielsi Miestä enää kävelemästä yksin illalla alakaupunkiin, vaarallista; kolkkaavat ja ryöstävät, Jollekin oli käynyt niin.

Uskokaa tai älkää, Mies uskoi!