Matkailu avartaa

Mies halusi taas kävellä. Rullanen lupautui mukaan ja laittoi jalkaansa nämä niin rumat, hyvät palvelijat eli vanhat työkengät.

Reissun jälkeen meille selvisi miksi kovinkaan moni ei kävellyt: kadut olivat kapeita ja jalkakäytävät huonoja.

Matkalla näimme kaikenlaisia kulkupelejä. Kauempaa näytti, että skootterin merkki olisi ollut Eino. Lähikontakti osoitti, että se olikin Fino.

Finoja vilisteli kaduilla koko ajan, mutta yhtään bensa-asemaa ei näkynyt - niin luulimme tähän asti. Olimme nähneet katujen varsilla viinapullotelineitä, joissa oli kullankeltaista juomaa, - niin luulimme tähän asti. Mutta törmäsimme kadulla turkoosiasuiseen ja turkoosin skootterin omistavaan nuoreen mieheen, joka juurikin tankkasi menopeliään. Tai Rouva bensa-asemanpitäjä tankkasi välineinään ratti ja "mehupullo".

Siis mehu olikin skootteribensaa.

Jatkoimme matkaa ja näimme myös sen Suomen lipuin koristellun tuk tukin, ilman kuljettajaa. Rullanen näki ja otti kuvan - Mies ei huomannut, ennenkuin näki valokuvan.

Jatkoimme matkaa.

Istuimme hetken tuntemattomaksi jääneessä baarissa ja joimme oluet. Rullanen oli ottavinaan valokuvankin, mutta sitä ei löytynyt kamerasta. Baarissa jututimme myös kandalaista wannabeethaikkumiestä, jolla oli suomalaisia sukujuuria - tai ruotsalaisia.

Kävelimme Villa Marketiin asti, teimme ostokset ja tilasimme Mr Peen viemään meidät ja ostoksemme kotiin.

Tässä muutamia ostoksia: kookoslastut eri muodoissa vain Rullasen suosikkeja. Lohikäärmehedelmä (dragonfruit) näyttää jännittävältä ulkoapäin, ei maistu juuri miltään ja näyttää sisältä hyydytetyltä sammakonkudulta.

Kotona Pikkusisko oli omassa rauhassaan ottanut aurinkoa ja sättäillyt Kotimaahan.

Päätimme lähteä Grand night markkinoille ostamaan Isosiskolle ne farkkusortsit, joita oltiin mietitty. Ostettiin ne, Pikkusisko löysi kauniita "kultakoruja" ja osti ne - harakoiden sukua kun on!

Kävimme Miehen kanssa kuuntelemassa trubaduuria olutpullollisen verran. Pikkusisko tuli sopivasti, kun olimme lähdössä ja sai viedä tipit tippilaatikkoon. Hän sai hurmaavan hymyn soittajalta!

Päätimme syödä paikallista, Pikkusiskon maha kun oli jo valmiiksi kipeä. Päädyimme pikku-ulkoravintolaan, jossa meitä palveli paikallinen heidi tosi näppärästi.

Lähes yhtä ystävällinen kuin "oma" Heidimme Smarketissa.

 

 

Ruoka oli hyvää.

Jälkiruuaksi kävimme Night markkinoilla ostamassa tuliaisia ja banaanilla täytettyjä lettuja. Lettumyymälä oli selvästi perheyritys - Äidissä ja Pojassa samaa näköä.

Isä seisoi sivummalla, maustoi letut ja keräsi rahat.

 

Tässä yksi tuliaisista.

Rullasen Isosisko löysi suomalaiselta kirpputorilta myöskin tällaisen. Rullanen osti sen Isosiskolleen leikkituliaisena Thaimaasta, maksoi samanverran Thaimaassa ja Suomessa - tai Suomessa vähemmän.