Toiseksi viimeinen päivä ja ilta

Thaimaan aurinko vaalensi Punatukkaisen Pikkusiskon tukan Liekinpunaiseksi, sivuseikka, huomiotaherättävä Pikkusisko joka tapauksessa.

 

Toinen punatukka vartioi tulisesti talomme aidalla.

Päätimme lähteä kävellen alakaupungille. Mies aikoi ottaa kaiken irti auringosta ja istua ulkona seuranaan herra Chang tai herra Singha, jopa molemmat.

Rullanen ja Pikkusisko päättivät mennä Pruksaan.

Pikkusisko otti Oil massagen. Rullanen Thai-massagen. Taas kerran suosittelemme molempia.

Lopuksi joimme kupposet teetä, sekin oli hyvää. Niin oli ollut Miehen olutkin - tai siis kaikki mitä ehti juoda, tunti on pitkä aika.

 

Kotona kävimme suihkussa ja tälläydyimme vähän, huomaa Rullasen korkokengät. Olimme menossa Hotel Hiltonin Piano baariin, jota Toni suositteli meille alkuviikosta.

 

Harmi, että kukaan meistä ei muista sen Ravintolan nimeä, mihin menimme syömään. Se sijaitsi Naresdamri Roadilla lähellä Hiltonia.

Ruoka oli hyvää, Rullanen sai riisit sydämenmuotoisina.

Lopuksi tuotiin kostea pyyhe, jolla voi pestä kädet tai kostuttaa hikistä otsaa tai niskaa.

 

Sitten kipaisimme kadun yli Hotel Hiltoniin.

Toinen harmituksen aihe on nyt, kun kukaan meistä ei muista Piano baarissa esiintyneen filippiiniläisen poppoon nimeä. Metropol jotain. Rullanen on yrittänyt googlettaa kaikin tavoin, mutta ei löydy.

Syy, miksi haluttaisiin löytää nimi, on heidän upeat lauluäänensä.

Tämä porukka osasi laulaa. Nuorempi naisista, kuitenkin kolmekymppinen, veteli täysillä Celine Dionia ja Whitney Houstonia. Ei muuten ollut playbackinä! Vanhempi, jo nelikymppinen, lauloi hieman matalammalta. Nuorehko kosketinsoittaja oli upea basso. Ja vanhin mies soittaa luritteli saksofonia pikkuisen taitavasti.

Pelin henki oli, toivo kappale, me laulamme!

 

Aloitimme Happy Hourin aikaan

 

Tytöt ja tutunnäköinen Baarimikko tekivät töitään.

Pikkusisko nautti Cosmopolitanistaan, taisi maistua tutulta, kuulimme melkein sen postilaatikon kolahduksen.

Määräaikainen tilaus, loppunut jo, sivuseikka.

Me kaikki nautimme musiikista ja tanssista. Olihan siellä toki joku muukin meidän lisäksi - ehkä 8-10 ihmistä - harmillisen vähän väkeä musiikin tasoon nähden.

Niin tuli kotiinlähdön aika, tytöt houkuttelivat meitä palaamaan seuraavanakin iltana.

Mies ja Pikkusisko lähes lupasivat - emmehän me kuitenkaan menneet.

Mr Pee kuljetti meidät taas turvallisesti kotiin.