aikuinen nainen mä oon
en enää eksy maailman tuuliin
liittomme vahvistukoon
tahtoisin jatkaa
hyvin alkanutaa matkaa
kun aika vaikeudet tiellemme tuo
onnesta me teemme suojaavan muurin
voima tää rakkaus suo
onnemme kestää
minkään emme anna estää
paljosta luovun jos saan luonain pitää sun
en vapauttas tahdo riistää
tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää
suo tarvitsen sydänystäväksi
aikuisen naisen
kaiken me jaamme
toisiamme tukekaamme
aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden
selkääni käännä mä en
onnestani taistelen enkä pelkää
toisista huolehdi en
kestämme paineet
meitä ei kaada laineet
tuulilta suojaan sinut vien
jos viedä saan
en vapauttas tahdo riistää
tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää
sua tarvitsen sydänystäväksi
aikuisen naisen
kaiken me jaamme
toisiamme tukekaamme
aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden
sua tarvitsen sydänystäväksi
aikuisen naisen
kaiken me jaamme
toisiamme tukekaamme
aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden (Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen)
Kesäkuussa 2007
juhlimme isosiskon lakkiaisia. Äiti ompeli itselleen vanhoilla Avantgarden kaavoilla Ristiinan Silmukasta ostetusta verhokankaasta juhlamekon. Pieni vino kellohelma toi asuun kepeyttä.
Heinäkuussa 2010
vietimme isosiskon hääjuhlaa. Äiti halusi jotakin erilaista ja ompeli itselleen vihreästä pellavasekoitekankaasta hieman erilaisen puvun. Malli on mukaeltu Olars of Ullasta omin kaavoin. Puvun helmassa kilisivät verhokoristeet ja pukuun kuului myös hartiahuivi. Hääpäivä oli helteinen ja huivi jäi tuolin selkänojalle heti alkumittelöissä. Puvun pääliosa olisi pitänyt leikata kokovinoon kankaaseen.
