Kuninkaan puhe
ja ihana Colin Wirth, Rullasen ja Lainatyttären suosikkinäyttelijä. Kukapa olisikaan ollut täydellisempi kuningataräitinä kuin Helena Bonham Carter! Niin kauniskin on ja muuntautumiskykyinen. En ikimaailmassa olisi voinut etukäteen kuvitella häntä tähän rooliin ja nyt, elokuvan katsottuani, kukapa muukaan se olisi voinut olla. Näin koko ajan valkotukkaisen ikääntyneen kuningataräidin hänessä nuorena ja kauniina. Enpä suotta odottanut tämän elokuvan katsomista, suosittelen!
Olenhan katsonut toki muutakin:
Suloinen norjalaiselokuva kiusatun pojan kasvamisesta vastustamaan kiusaajaansa. Äitiä näytteli Berliinininpoppeleissa Torunnia esittävä nainen.
Elämä pelissä
Pääosissa vaaleatukkainen Sandra Bullock ja valtavankokoinen Quinton Aaron. Onneksi Rullanen oli yksin kotona ja sai vollottaa sielunsa kyllyydestä. Elokuva perustui tositarinaan - Rullanen ei ole ollenkaan perillä amerikkalaisesta jalkapallosta - koska lopussa näytetiin oikeita ihmisiä roolinimien takaa. Michael Oher on siis oikeasti olemassa. Suosittelen!
Taken from me: The Tiffany Rubin story
Lisää itketystä, tai tämä oli oikeastaan enemmänkin jännittävää kuin itkettävää tarinaa. Ex-mies kaappaa lapsen Souliin Etelä-Koreaan. Äiti, kaunis Taraji P. Henson, lähtee hakemaan lastansa takaisin. Isoäidin kirkosta lähtee kadonneiden lasten etsintään tottunut Mark Miller, mm. Lost sarjasta tuttuTerry O´Quinn, mukaan ja yhdessä he pelastavat lapsen. Tämäkin elokuva perustuu tositarinaan.
Molemmat elokuvat tulivat peräkkäin perjantai-iltana. Rullanen oli yksin kotona ja päätti katsoa vielä kolmennenkin tositarinan:
Huuto pimeydestä
Äskettäin otsikoitiin, että tämän tarinan tutkinta aloitettaisiin uudelleen, ajankohtaista asiaa kahdenkymmenen vuoden takaa. Australian Ayers Rockilta alkaa tapahtumien ketju, jossa dingo vie perheen vauvan teltasta. Elokuva on vuodelta 1988 ja Meryl Streep äitinä oli hyvin vakuuttava, samoin kuin Sam O´Neill isänä. Silti uni voitti ja lähdin nukkumaan kesken kaiken. Ei haittaa, olen katsonut elokuvan ennenkin ja tiedän kuinka se päättyy.
Kolme tositarinaa peräkkäin samana iltana oli ilmeisesti liikaa.
Lauantaina Rullanen soppaili Hyvän Ystävän kanssa kaupungilla, osti kaikkea tarpeellista, kuten uuden puhelimen, puseroita. Olipa mukavan rentouttavaa yhdessäoloa, niinkuin aina Hyvän Ystävän kanssa on.
Kaupunkireissun jälkeen saattoi taas istahtaa television ääreen, etenkin kun suosikkinäyttelijä esiintyy tässä elokuvassa:
Denzel Washington, my favourite. Toki Chris Pinessakin on silmänruokaa. Jännittävä tarina itsekseen ajavasta junasta räjähtävine lasteineen - voiko tällaista oikeasti tapahtua? Ei ainakaan Suomessa, mutta jännittävä aihe - joten taas oli pakko katsoa loppuun.
Mies tuli reissutöistä.
Illalla olisi tullut snookeria, mutta Rullanen sai katsoa Kuninkaan puheen. Sunnuntaina on sitten Miehen snookerin vuoro.
