Lähtömietteitä ja ensimmäinen hikinen lomapäivä

Mieheni teki mieli matkustaa lämpimään kesken talvisten lumihommien. Minua ei ensi alkuun viehättänyt ajatus kahdesta viikosta Thaimaassa! Mutta eihän niin kauas kannata lähteä yhdeksi viikoksi, ei ehdi kuin kääntyä ja jo on palattava takaisin. Minäkin aloin pikkuhiljaa lämpenemään ajatukselle. Siispä varasimme matkan joskus joulukuun alkupuolella, olisi varmaan kannattanut varata se jo marraskuussa, kun hinnat olivat alimmillaan. (Tiesimme jo tuolloin, että meidän lomaviikot sattuvat maaliskuun alkuun.)

                                                                  Kotipihan sohjot lähtiessämme

                                                                  


 Päätimme heti, että lennämme suoralla lennolla ja päätös oli oikein hyvä. Ainakin Thaimaaseen lentäessä matka sujui tosi mukavasti ja kivuttomasti - Finnairilla on hyvä lentää. Vieressäni istunut ruotsalaisrouva oli myöskin valinnut Finnairin, koska se on hänenkin mielestään turvallisin lentoyhtiö! Hän lensi vielä Bangkokista Sidneyhyn Quantasilla ja paluulento olisi Hong Kongin kautta.Me jäimme siis Bangkokiin. Siellä meitä odottaisi taksi, joka huristelisi meidät päämääräämme HuaHiniin.

               

 Mielettömän pitkien passitarkastusjonojen (tuli mieleen matkat Tallinnaan ennen vanhaan) jälkeen pääsimme hakemaan matkalaukut ja etsimään kyseistä taksia. Kuumuus tulvahti vastaan lentoaseman pihalla. Rullanen oli hetkessä hikoillut itsensä läpimäräksi päästä varpaisiin suurin piirtein.

Taksimatka kesti noin 4h ja pysyimme hyvin hereillä alkumatkan, mutta sitten uni taisi voittaa meistä jokaisen vuorollaan. Epäilen, että taksikuskikin torkahti, koska olimme joutua peräänajotilanteeseen. Onneksi hän ehti reagoida ja tehdä jyrkän väistöliikkeen. Säikähdimme kaikki ja meikäläisen vasen keskisormi koki kovia osuttuaan penkkiin.

Mutta vihdoinkin perillä: HuaHin Houses 38/31 Grand Hill Village, Hin Lek Fai 2, Soi 88

 

                                                    

Mies ja Pikkusisko ovat molemmat auringonpalvojien sukua ja he halusivat makoilla auringossa heti ja välittömästi. Tuo lasten aurinkosuoja, kertoimella 30, oli tietenkin minulle, koska palan niin helposti. Kyllä laittoivat nuo auringonpalvojatkin ensin sitä. Minä välttelin aurinkoa ja lueskelin varjossa, MUTTA minua odotti katalaakin katalampi kohtalo, joka selvisi vasta toisena  päivänä!

 

 

 Tutkimusmatkailijamieheni halusi lähteä tutustumaan ympäristöön. Hellettä +35 varjossa! Mies kyllä käveli hakemaan vähän juotavaa naapurikaupasta. Hiki tuli sillä reissulla ja piti tulla Tuk tukilla takaisin.

 Iltasella lähdimme syömään naapuriin. Naapurissa on piskuinen ravintola, Wan restaurant, samantyyppisessä talossa kuin missä me asumme.

(http://www.wanrestaurant.webs.com/Location%20and%20opening%20hours.html)

Sitä pitää thaimaalainen rouva ja hänen norjalainen miehensä. Mies lähinnä hissutteli ympäriinsä grogilasi kädessä, vaikutti aika vanhalta. Ravintolassa pyöri kissoja ja kani, mieheni oli onnessaan - suuri kissojen "ystävä" kun hän on. Ruoka oli hyvää

      

            

 

 

Karttaa tutkisteltuamme päätimme vielä lähteä keskustaan katsomaan Night marketin antia. Pääsimme myöhemmin Tonin kautta ystävällisen Tuk tuk -kuljetusperheen asiakkaiksi. Mr Pee tai hänen vaimonsa, lapsensa, veljensä, vävynsä oli aina puhelinsoiton päässä. Tässä vaiheessa kuljetuksen hoiti joku Mr Random. 

Ja huh huh, Grand night marketilla porukkaa ja tavaraa riitti! Taisi jäädä katsasteluksi tämä reissu, kukaan ei ostanut vielä mitään.