Tänään päätimme ottaa riskin ja lähteä liikkeelle aamupäivällä. Varustauduimme vesipulloilla ja muilla juomilla, sitten tilasimme Tuk tukin.
Kohteenamme oli Apinatemppelin lähellä oleva biitsi. Mies ja Pikkusisko olivat saaneet mielestään niin hyvän pohjarusketuksen, että nyt voitaisiin jo mennä rannalle. Sitä ennen tarkoituksenamme oli piipahtaa silittelemässä Pikkusiskon "apinavauvoja".
Minusta kyllä tämä Tuk tuk -kyyti on mukavasti ilmastoitu, ehkä jopa mukavampi kyyti kuin taksi!
Mutkitteleva tie johdatteli meidät kohtalaisen korkealle vuorelle. Ohitimme matkalla myös kalanhajuisen venesataman. Jännitimme jaksaako Mr Peen mopoauto köröttää perille asti vai joutuisimmeko työntämään. Eipä tarvinnut työntää!
Kun viimein pysähdyimme, aurinko porotti NIIN kuumasti kuin ikinä vain voi. Rullanen suuntasi ensimmäiseen hattukojuun ja osti olkihatun ja aurinkolasit. Mies osti olkihatun lisäksi hihallisen T-paidan, jossa ei kylläkään ollut apinan kuvaa vaan norsun.
Tässäpä ensimmäinen apinavauvatuttavuus! Onko ihana? Ei minusta, mutta se on sivuseikka. Onneksi emme ostaneet banaaneja apinoille syötettäväksi, koska ne olisivat todennäköisesti vain riivitty käsistämme. Kokispurkki melkein lähti tämän kyseisen jantterin käsiin.
Hetken mietimme uskallammeko jatkaa matkaa, koska apinoita suorastaan kuhisi ympärillä. Jatkoimme kuitenkin rohkeasti ja silmä tarkkana vahtivat (minusta pirullisen näköiset) apinat antoivat meidän kulkea rauhassa vain kamera kädessämme.
Laskeuduimme hieman alaspäin vuorenrinnettä ja edessämme avautui todennäköisesti buddhalaisten pyhiinvaellus/palvontapaikka.
Kaukaa paikka näytti hieman huvipuistolta voimakkaine värityksineen. Riisuimme kengät (asia oli ohjeistettu englannin ja thaimaan kielellä) ja nousimme alttaripaikalle ottamaan kuvia.
Mies päätti, että hän kyllä jaksaa kiivetä vielä ylemmäs, korkeimmalle temppelille asti, ottamaan yleiskuvaa HuaHinistä. Toki hän jaksoikin, mutta paluumatkalla yksi apinanryökäle varasti vesipullon hänen kädestään. Mieli kuulemma teki potkaista, mutta arveli, että häntä oltaisiin voitu paheksua, eikä potkaissut!
Näkymä oli kaunis, mutta minä ja Pikkusisko syötiin alhaalla odotellessa mehujäät. Topakka myyjä vahti vieressämme keppi kädessä, etteivät apinat pääse yllättämään!
Mies tuli takaisin ennenkuin saimme nuoleskeltua mehujäät loppuun, sitten hyppäsimme Tuk tukiin ja matkasimme alas piitsille. Muutama apina seurasi perässä ja suunnitteli ilmeisesti kyytiinhyppäämistä, mutta luopui ajatuksesta.
Matka alaspäin sujui tosi nopsasti ja ranta oli aivan lähellä.
Ehdimme nippanappa ottaa aurinkotuolit ja Varjonpalvojalle Varjon, kun kaupustelijat iskivät. Mummoja, nuoria miehiä ja naisia, keski-ikäisiä – siis kaikenikäisiä kaupustelijoita.
Huomioi kaupustelijan takana kaksi tyyppiä: no1 wannabeetaikku (ruotsalainen viiskymppinen itsensä ruskeaksi käristänyt ikiteini) ja no 2 wannabeecowboy (liian lyhyt Pikkusiskolle, mutta söpö, hevosentaluttaja)!
Pääsimme Pikkusiskon kanssa ostelun makuun. Ostimme heti kättelyssä kummallekin rantamekot – tingimme hyvät hinnat. Pikkusisko halusi myös oranssikukallisen pareon. Ja osti.
Pikkusisko tarvitsi ehdottomasti myös uudet bikinit. Ja osti Siniset, kun ei saanut Kultaisia! Päätti, että ostaa toisella kerralla lisää – bikineitä, ja ostikin. Pikkusisko kokeili myös Usa –bikineitä, mutta ei ostanut niitä!
Pukeutuminen täällä rannalla on valintakysymys, niinkuin nuoremmasta miehestä näkyy!
Mies rasvasi itsensä ja lähti hetkeksi käppäilemään kuumalle rantahiekalle.
Rullanen suunnisti sen sijaan massageen. Oil massage maksoi 300 bahtia ja tämä Single mam oli kyllä taitava hieroja. Rullasen sielukin lepäsi siinä hierontapöydällä makoillessa.
Uskottava se on, että maailma näyttää niin toisenlaiselta kun sitä katsoo aurinkovarjomeren alapuolelta. Samalla kun kuuntelee oikean meren tasaista kohinaa ja erikielisten ihmisten puheensorinaa.
Silläaikaa kynsienhoitajamummot iskivät kiinni muuhun porukkaan. Miehen kynnet hoidettiin ja lakattiin ja Pikkusisko sai uudet tekokynnet ja makean punaisen lakan.
Sanoinko sai, siis maksettavahan niistä oli, ilmaista oli vain se miehelle tehty yhden peukalonkynnen leikkaus ja lakkaus.
Rullasenkin oli lähdettävä kokeilemaan kuinka lämmintä merivesi onkaan. Miehen ja Pikkusiskon mielestä lämmintä kuin linnunmaito – ja niinhän se olikin!
Auringonotto hiekkarannalla käy työstä sekin ja nälkähän siinä pääsi yllättämään. Tähän peti-varjo-palveluun kuului tietenkin myös ravintola ruokalistoineen. Mies ja Pikkusisko tilasivat katkarapuomeletit ja minä tilasin seafoodia riisillä. Nam! Kaikki oli hyvää!
Riittävästi aurinkoa ja ruokaa, ei muuta kuin kotia kohti - uusissa rantamekoissa!
Kotona Grand Hillillä teimme vähän ostelusaldoa:
Suihkun ja pienten iltapäivätorkkujen jälkeen, mahassa alkoi taas kurnia! Päätimme lähteä kaupungille katsomaan yöelämää ja syömään. Mr Peen poika, tällä kertaa, vei meidät keskikaupungille.
Aikamme taas kierreltyämme, päädyimme Seaside -ravintolaan, joka oli osoitteensa mukaisesti laiturilla.
(http://www.seaside-restaurant.com/index.htm)
Niinkuin ne kymmenen muutakin laituriravintolaa, vierivieressä. Tässä ravintolassa oli oikein puiset kalusteet, muissa muovituolit. Rakennus oli varsin pitkä ja vasta päähän päästyämme tajusimme olevamme laiturilla!
Alkupaloiksi kanasatayta, leipäkuutioita, hieman salaattia ja tulisia kastikkeita.
Pääruuaksi Miehelle Pippuripihvi (hieman liian vähän suolaa, tottakai), Pikkusiskolle Spagetti Carbonara ja Rullaselle Seafoodia riisin kera.
Ruoka oli ihan kohtalaista, komea Tarjoilija (tarpeeksi pitkä!), mutta emme käyneet toista kertaa.
Sitten oli kotiinlähdön aika. Mr Pee oli oikein hyvä kuski ajamaan, mutta osoitteet olivat välillä hukassa.
Istuimme lähes tunnin verran ravintolan edessä odotellen Mr Peetä. Ei siinä mitään, oli ihan mielenkiintoista seurata öistä katuelämää - tai siis yöelämää, joka oli juuri alkamassa, kellohan oli vasta puoli yhdentoista maissa.
Tämän rattoisan seurailun jälkeen Pikkusisko ei puhunut enää minun likaisesta mielikuvituksesta, kun yhdessä tuumin todettiin, että: onpa täällä paljon vanhoja ja keski-ikäisiä miehiä, jotka näyttävät tarvitsevan kauniita, nuoria thainaisia oppaiksi! Ehkä se oli sivuseikka!
Mutta viimein Mr Pee saapui ja haurautettiin kotiin mamittamaan.
