Mies, Isoveli ja Pitkät Pojat jäivät perjantaina Rullasen Enon luo yöksi. Eno asuu Onnettomuuspaikalla eli Kolarissa. Miehet lähtivät sieltä suoraan Leville.

 

 

Rullanen, Isoäiti, Pikkusisko ja Tyttökaveri ajoivat pidemmän kaavan kautta, heillä oli matkaa lähes 40 km pidempään. Matkan lähtöpisteessä aurinko paistoi, mutta matkalla sää muuttui tuulisemmaksi ja pilvisemmäksi.

 

Perille päästyämme oli jo kohtalaisen kova tuuli. Rullanen hävitti heti korvalappunsa ja JOUTUI laittamaan Pipon! Voitteko kuvitella?

Tyttökaveri oli ensimmäistä kertaa Lapissa ja Tuntureilla. Heillä oli Pikkusiskon kanssa tarkoitus lasketella, mutta menimme Väärälle Tunturille. Me Lapinkävijäthän tiedämme, ettei Levi ole jyrkkä, se vain näyttää siltä!

Saatuamme auton parkkiin Tyttökaveri ilmoitti, ettei laskettelekaan. Eikä Pikkusiskoakaan kiinnostanut. Siispä tutustuimme rinteeseen kävelemällä sen alahelmassa.

Otimme toki kuvia muistoksi Tunturiretkestä.

Sitten päätimme lähteä syömään.

 

Aikamme etsittyämme, valitsimme Väärän ravintolan. Siellä oli toki paljon kauniita Tarjoilijoita, lähes yhtä kauniita kuin Thaimaassa muinoin.

Tarjoilu oli kuitenkin hidasta ja huolimatonta.

 

Rullasen annos oli hyvää, vaikka kastike olikin väärä, se vaihdettiin, tai siis oikea kastike tuotiin lisäksi. Pikkusiskon ja Tyttökaverin muussit olivat kylmiä, ne vaihdettiin, tai siis Pikkusiskolle vaihdettiin, Tyttökaveri söi omansa.  Isoäidin porkkanat olivat raakoja, Isoäiti jätti ne syömättä.

 

Päätimme tilata vielä jälkiruuat, vaikka tiesimme niiden kestävän kauan.

   

Isoäiti kommentoi ja Pikkusisko kommentoi. Pikkusisko pahoitti Isoäidin mielen ja sai anteeksi vasta loppumatkasta.

Päätimme lähteä pois.

 

Matkalla osuimme Onnettomuuspaikalle, tällä kertaa todelliselle. Poliisi ohjasi liikennettä. Joku oli heittänyt kaljakassin tielle ja sitä väistellessä sattui parikin peräänajoa. Ei Rullaselle ja mukanaolleille onneksi kuitenkaan.

 

Pikkusisko ja Tyttökaveri halusivat ajaa Gondolihissillä Levin huipulle ja takaisin ja ajelivatkin. Hyvin onnistunut matka heidän mielestään.

   

 

Rullanen ja Isoäiti palelivat alhaalla. Kurkistelivat jääveistoksia jäämuurin takaa.

 

 

 

Jatkoimme sitten matkaa Ylläsjärvelle.

 

 

Kiersimme Ylläksen.

 Seurasimme Napapiirin sankareiden jälkiä, vaikka emme nähneetkään ketään heistä. Olisipa ollut mukava törmätä vaikkapa Timo Lavikaiseen, Jasper Pääkköseen tai edes Jussi Vataseen. Pikkusisko ainakin olisi halunnut törmätä, Rullanen ei.

 

Ajoimme Maisematietä Äkäslompolon puolelle.

 

Mailan putiikin pihalla näimme kaksi Nunnuka nunnuka-lappalaista. Hauskoja tyyppejä, nappasivat auton käyttöönsä, kun Rullanen ja Isoäiti valitsivat Isoäidille hattua.

 

Matka jatkui sitten Kolariin.

 

Ajoimme suorinta tietä Ulkomaille.

Saimme nimittäin matkalla puhelimitse tiedon, että meillä olisi puoli tuntia aikaa ehtiä ennen Kaupan sulkemista. Ja me ehdimme. Ostimme kellarisavustettua naudanlihaa ja Isoäiti osti perkolaattorin.

Tapasimme Ulkomailla Kaupassa myös Miehen, Isoveljen ja Pitkät Pojat, jotka jatkoivat matkaansa Pappalaan.

Me, sen sijaan, kävimme kuuntelemassa Enon tarinoita, jotka kestivät ja kestivät. Rullasesta on kyllä aina mukava kuunnella sitä taukoamatonta puhetulvaa, jota Enon sisimmästä kumpuaa. Pikkusisko ja Tyttökaveri taisivat kyllästyä.

 

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Veimme Isoäidin Rullasen Mummolaan ja jatkoimme matkaa Pappalaan.

Isoveli ja Pitkä Poika olivat parhaillaan paistamassa kanapihvejä ja keittämässä riisiä valmiiksi.

Nam, hyvä pääsiäisateria. Ja hyvä reissu Lankalauantaina.