Rakastakaa toinen toistanne,
mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.
Olkoon rakkaus mieluummin aaltoileva meri
teidän sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne juomaastiat,
mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta.
Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset,
mutta olkoon kukin teistä yksin
juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin,
vaikka ne värisevät samaa sävelmää.
Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
sillä vain Elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan
eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.
(KAHLIL GIBRAN, suom. RISTO AHTI)
Keväällä 1984
Muokkasin anopin hääpukua, joka löytyi ullakolta tuhannessa mykkyrässä pienessä muovipussissa. Pesin ja valkaisin, pienensin yläosan ja päällystin napit uudelleen. Ompelin alle aluspuseron valkoisesta satiinista. Teetin luonnonvalkoisesta satiinista alle alushameen. (Tänä päivänä uskaltaisin tehdä alushameenkin itse, silloin en vielä luottanut omiin kykyihini.)
Marraskuussa 2008
Tyttäreni meni naimisiin maistraatissa, mutta halusi perinteisen hääpuvun. Poistin omasta hääpuvustani aluspuseron, joka korvattiin tyttären omalla bodylla. Lisäsin helmaan pituutta jatkamalla alushametta. Ja näin hääpuku pääsi kolmannen kerran arvoiseensa käyttöön. Samoin mieheni pukupussissa seissyt hääpuku, joka sopi kuin valettu tulevalle vävylle, ainoastaan lyhensin lahkeita noin 20cm.
