Arpa kohtalon on aina arvaamaton
Kaikki huomenna voi olla toisin
Polku eessäni aina on tuntematon
Sinne vie minne määrätty lie
Elo onnenkin antaa sen vie mukanaan
Kuinka muuttaa sen kulkua voisin
Miksi en saanut olla mä onnellinen
Sitä yksin nyt miettiä saan
Nyt kuulen tangon kohtalon
Sen sointi surullinen on
Se sielussani väräjää
Se henkii tummaa ikävää
On kuollut rakkaus ja riemu myötä sen
Soi hiljaa tango kohtalon
On siinä kaiku lohduton
On siinä niinkuin talven jää
En kenties koskaan häntä nää
Ken kerran mulle antoi lämmön rakkauden
Kun mä kulkea sain tietä rakkauden
Silloin muuta en kaivannut laisin
Oli onneni maailma ihmeellinen
Sen huuma jo haihtunut on
Arpa kohtalon on aina oikullinen
Siihen liiaksi luottaa mä taisin
Senkö vuoksi en saa olla onnellinen
Aina polku vain tuntematon (Arja Koriseva: Kohtalon tango)
Helmikuussa 2006
isosisko hurmasi Mikkelin yhteiskoulun tanssiparketin. Hän valitsi kohtalokasta punaista tanssiaispuvukseen Mikkelin Eurokankaasta, taas kerran Virpin avustuksella. Tässä kuvassa ei ole vielä ommeltu mitään, vaan hän on kietoutunut pelkkiin kankaisiin.
Hame on jo valmis ja toppikin alkaa muotoutua
Vielä viimeinen sovitus, pitsijakku on valmis, samoin punainen meikkipussukka. Pitsijakun kangas ostettiin kuoromatkalla Saksasta.
Ja tässä hän säteilee eturivissä
