Eilen aamulla Rullanen ja Lainatytär katsoivat Destination Freedomin. Ennen töihin ja kouluunlähtöä ehdittiin katsoa koko elokuva. Loppukohtaukset ja kaikki.
Saksalaista draamaa, jossa puolalainen pariskunta kaappaa lentokoneen Berliiniin, Tegelin kentälle. Aika jänskä juttu, piti kattoa loppuun asti, että selviää voittaako rakkaus. Voitti se.
Illalla piti katella yötä myöhään.
Dylan Walsh oli pelottavan uskottava isäpuoli. Juoni oli ennalta-arvattava, mutta jänniä kohtauksia. Ei mikään laatuelokuva, mutta koukuttaahan nämä tällaisetkin: pakko katsoa kuinka käy, kuka selviää ja kuinka käy pahiksen.
Jonakin päivänä Rullanen katteli tällaistakin elokuvaa. Itse kun ei ole kotonaan vedessä, Rullasta vähän puistatti ajatus joutua veden alle luolaan, josta pääsee vain sukeltamalla pois. Hurja juttu, joku selvisi joku ei. Ei ollut elokuva minun makuuni.
Irene Huss ja pienikasvoinen mies
Irenen Hussin perhe sotkeutuu aina jotenkin tapahtumiin tai hänelle itselleen tapahtuu jotakin pahaa, niin tässäkin tarinassa. Mutta kaikki päättyy onnellisesti ja komea mies pysyy hänen rinnallaan.
Kuninkaan puhetta odotellessa...
